perjantai 2. syyskuuta 2011

Tessin tarina

Minusta tuntuu tosi pahalta. Olen masennuksen syövereissä. Tunnelin päässä ei näy valoa, ympärilläni on vain pimeyttä. Elämä on epäoikeudenmukaista, se on yhtä kärsimystä.

Niin. Luin Thomas Hardyn Tessin tarinan.

Tess Durbeyfield on 16-vuotias tyttö, jonka isä on tyhmänpuoleinen ja äiti hieman tunteeton. Perhe on hyvin köyhä, suurimmaksi osaksi isän laiskuudesta johtuen. Paikallinen pappi kertoo Tessin isälle, että perhe kuuluu vuosikymmeniä sitten sammuneeseen D'Urbervillen aatelissukuun. Tästä Tessin vanhemmat riemastuvat kovin. Tieto kihahtaa Tessin isän päähän. Jotakin on tehtävä, hehän ovat siniverisiä.

Sattumusten kautta Tess on se, joka joutuu kärsimään perhettä kohdanneesta yllättävästä arvonnoususta. Paikkakunnalle on jokin aika sitten muuttanut perhe, joka käyttää nimeä D'Urberville. He eivät ole oikeita D'Urbervillejä, vaan ovat rikastuessaan ottaneet nimen käyttöönsä, jotta heitä luultaisiin aatelisiksi. Tessin perhe ei kuitenkaan tiedä heidän vilpistään, vaan luulee heitä sukulaisiksi. Tämän sukulaisuuden turvin Tess lähetetään kartanoon piiaksi.

Käy niin, että kartanon nuori isäntä, Alexander, ihastuu Tessiin, joka vihaa miestä. Alexander raiskaa Tessin, joka joutuu kantamaan tästä tapahtumasta aiheutunutta syyllisyyttä mukanaan koko loppuelämänsä.

Tessin tarina on raastavaa luettavaa. Jos miehellä on ollut suhteita ennen avioliittoa, se annetaan anteeksi. Jos nainen on raiskattu, se on hänen oma syynsä. Anteeksiantamatonta. Nainen kuuluu raiskaajalleen, vaikka olisikin mennyt naimisiin jonkun muun kanssa.

Hardy kritisoi viktoriaanisen aikakauden tiukkaa moraalia, joka alistaa naista ja vähättelee miesten syntejä. Tessin mies, Angel, matkustaa Brasiliaan karkuun avioliittoaan, jonka kokee olevan väärin perustein solmittu. Brasiliassa, kaukana kotoa, hän ymmärtää brittiläisen yhteiskunnan siveyssääntöjen mielettömyyden.

Ensimmäisen kerran tutustuin Tessin tarinaan Roman Polanskin elokuvan (vuodelta 1979) muodossa noin kymmenisen vuotta sitten. Jo silloin mietin, että uskaltaisinkohan lukea kirjan, mutta tarina oli niin surullinen, etten sitten tohtinutkaan. Elokuva itsessään ei kuulu Polanskin parhaimpiin tuotoksiin. Itse asiassa melko keskitasoa.
Sen sijaan BBC:n vuoden 2008 minisarja, Tess of the D'Urbervilles, onnistuu tehtävässään huomattavasti Polanskia paremmin.

 Tessin tarina löytyy myös LibriVoxista.

Ei kommentteja: